KatiHirsikangas

Vieläkin huonompi äiti?

Blogini on unohtunut hieman taka-alalle ja jäänyt muun elämän jalkoihin melko pitkäksikin aikaa. Nyt oli kuitenkin aika kaivaa tämä naftaliinista, ainakin hetkeksi.

Rescuetoiminta ja rescuetoiminnan kautta ulkomailta adoptoidut koirat ovat olleet melkoisen myllytyksen alla mediassa ja SoMessa viime aikoina. Tautiriskeistä onkin syytä puhua, mutta järjellä ja sotkematta asioita keskenään. Hyvä olisi tietenkin myös muistaa faktat sekä perehtyä asioihin enemmän kuin vain otsikkotasolla. En nyt ala tässä toistamaan ja luukuttamaan samoja asioita, mitä olen jo tässä blogissa useasti esille ottanut. Linkkaan niitä tuonne loppuun, kuten muutakin luettavaa. Tarkoitan tässä nyt vastuullista rescuetoimintaa, pentutehtailukoirien ja rescuekoirien tarkoituksenmukaista sekoittamista toisiinsa yms yms. Mennään asiaan.

Meni ne minunkin aamukahveet tänä aamuna väärään kurkkuun. Syynä oli Facebook - ja sieltä silmille hypännyt teksti varsin suositusta Huono Äiti yhteisöstä. Tuolta sivustolta on saanut usein lukea oivaltavia ja hauskoja kirjoituksia. Tänään lukemani kirjoitus Rescuekoira on iso riski oli kaikkea muuta. Eniten ehkä hämmensi se fakta, että miksi lähdetään kirjoittelemaan tähän sävyyn näin hataralla pohjalla ja vanhalla tiedolla? Kirjoituksessa siteerattiin Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy ry:n kannanottoa rescuekoiriin. Samaa kannanottoa on valitettavasti siteerattu monissa muissakin rescuetoimintaa vastustavissa kirjoituksissa toistuvasti. Ei siinä mitään, lainailkaa vaan jos ette muuta keksi. Mutta eikö kannattaisi kuitenkin lainaamisen yhteydessä mainita, että tuo kannanotto on lähes 10 vuoden takaa? Kannaisko ehkä myös selvittää ennen ikivanhan "tiedon" jakamista totena mikä on Hesyn kanta asiaan tänä päivänä? Selviää esim tästä Hesyn kuukauden vanhasta tiedotteesta. Mainittakoon vielä sen verran, että Hesyn hallituksessa istuu useampikin ulkomailta adoptoidun koiran omistaja ja rescuetoiminnassa mukana oleva. Sama koskee heidän henkilökuntaansa. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja on myös toiminut Löytökoiralauantain - aikaisemmin vuosittain järjestetyn rescuekoiratapahtuman suojelijana. Hesy on vastuullisen rescuetoiminnan puolesta puhuja. Vanha tiedote ei pidä enää paikkaansa. Varmasti sillä on julkaisun aikaan ollutkin osittain parempi pohja kuin vuonna 2018. Rescuetoiminta on kehittynyt valtavasti vuosien aikana vastuullisuudessa. Tokihan edelleen (valitettavasti) alalla toimii myös vastuunsa kiertäviä "yhdistyksiä" ja yksittäisiä tuojia joiden kanssa pitääkin olla varuillaan sekä ne tulisi saada karsittua pois toiminnasta. Responsible Rescue-sitoumus on jälleen yksi askel vieläkin vastuullisemman toiminnan suuntaan. Suosittelen tutustumaan.

Vanhempi poikani auttamassa paikan päällä
Glinan tarhalla Romaniassa
Hirveän paljon tuossa Huono Äiti kirjoituksessa ei muuta ollutkaan, kuin copy/pastea Hesyn muinaisesta kirjoituksesta. Kirjoittajan kokemus rescuekoirista ei pohjautunut edes omiin kokemuksiin, vaan "eräs äiti" oli kertonut kirjoittajalle kolmesta rescuekoirasta kokemuksia. Huonoja tietty kaikki - mitäpä laajemmin selvittämään asioita kun on tahtotilana saada tälläinen kirjoitus eetteriin.  Koko kirjoituksen pohja oli netin syövereistä kaivettu vanha Hesyn kannanotto ja "eräs äiti"? Kirjoitushan päättyy luonnollisesti lyömättömään toteamukseen, että auttakaa siellä paikan päällä. Tämä lausahdus on aina oiva osoitus siitä, ettei kirjoittaja ole vaivautunut perehtymään alkuunsakaan siihen, mitä se rescuetoiminta on. Ne adoptiokoirat toden totta ovat täällä Suomessa se näkyvin osa. Jos vaan vaivautuisi tutustumaan tarkemmin niin saattaisi jopa oppia sen verran, että iso osa vastuullisista suomalaisista rescuetoimijoista keskittää sitä apua juurikin sinne paikan päälle. On valistustoimintaa, on paikallisten eläinsuojelijoiden tukemista, on sterilointikampanjoita, viedään ruoka- ja tarvikeapua, viedään osaamista, autetaan tarhoilla, rakennetaan eläinsuojia, vaikutetaan päättäjiin. Mutta hei, mitä sitä perehtymään asioihin kun voi kurkku suorana huutaa kuorossa että auttakaa siellä paikan päällä.

Huono äiti & lapset lapioimassa kakkaa
koiratarhalla Espanjassa
Otsikkoni asiaan sitten vihdoin. Minä se vasta varmasti se huonoin äiti olen Huono Äiti kirjoituksen valossa. Minulla on ollut rescuetaustaisia koiria useita vuosia. Vuosia olen myös toiminut mukana toiminnassa. Omien koirien lisäksi kotonamme on vieraillut eri pituisia aikoja kotihoidossa rescuetaustaisia koiria. Olen myös kahden teini-ikäisen pojan äiti, eli altistanut lapsiani vuosia myös näille tautisille ja käytöshäiriöisille koirille - kuten rescuet halutaan maalata. Lapseni ovat vierailleet kanssani kodittomien koirien tarhoilla lukuisia kertoja Romaniassa, Espanjassa ja Englannissa. Ollaan muuten kaikki hengissä edelleen, tautivapaita emmekä ole joutuneet raadelluksi. Luonnollisesti ystäväpiiriini kuuluu myös laaja kirjo entisiä ja nykyisiä rescuetaustaisten koirien omistajaa sinkuista lapsiperheisiin ja kaikkea siltä väliltä. Olen kuullut lukemattomat määrät tarinoita minäkin ihmisten rescuekokemuksista. Pääosin onnellisia, positiivisia kokemuksia. Toki joukkoon mahtuu muutamia isojakin haasteita kokeneita mutta aika pieni marginaali se ryhmä on. Huono Äiti kirjoituksen lainattu "eräs äiti" onnistui niputtamaan kaikki rescuekoirat samaan mappiin mittavalla kolmella kuulemallaan tarinalla.  Rescuetaustaisia koiria on tuotu Suomeen jo vuosikaudet. Jos se ongelma niiden tuomien tautien ja käytöshäiriöiden kanssa olisi oikeasti niin kuin myllytetään, voisi varmaan jo olettaa että jotain faktaakin olisi? Yksittäistapauksia siellä täällä ja kuulopuheita, mutua. Tälle pohjalle onkin järkevää rakentaa kokonaiskuvaa vai mitä?



Vuodesta 2011 Suomessa lapsiperheessä
asunut Espanjasta adoptoitu koira
Se on kanssa jännä, että kun näitä rescuemyllytyksiä käydään niin jotenkin suomalaistaustaisten koirien käytöshäiriöt unohdetaan tyystin. Toki rescuetaustaisella koiralla voi esiintyä ongelmakäytöstä. Tämä muuten on kanssa sellainen asia, mitä vastuulliset yhdistykset jaksaa paukuttaa adoptiota harkitseville. Jos koiralla esiintyy eroahdistusta, arkuutta, sisälle pissaamista, remmirähjäämistä tms - sen ei pitäisi kellekkään yllätyksenä tulla. Niistä puhutaan paljon ennakkoon koiraa harkitsevan kanssa ja annetaan jo ennakkoon eväitä, miten tilanteesta eteenpäin jos näin käy. Jos omat keinot ei riitä, voi aina kysellä apua yhdistykseltä tai kouluttajalta. Sama koskee tietenkin terveyteen liittyviä asioita. Niistä puhutaan ennakkoon ja paljon. Vaikka koirat tulevat Suomeen rokotettuina, tautitestattuina yms yms niin kai nyt jokainen sen ymmärtää, ettei terveydentilasta voida antaa takuuta minkään eläimen kohdalla, oli se hankittu mistä tahansa. Sama koskee muuten hei ihan Suomi-koiriakin. Vai ettekö ole koskaan oikeasti kuulleet suomalaisesta koirasta joka on sairastunut? Eikö suomalaisella perimällä varustettu koira pissaa koskaan sisään tai kärsi eroahdistuksesta? Kunhan kysyn, että missä se iso riski siis piilee oikeasti?

Sen verran voisin vielä mainita, että rescuekoirien kanssa eläminen ja kodittomien koirien elämään maailmalla tutustuminen on kasvattanut lapsistani äärimmäisen myötätuntoisia nuoria miehiä. He ovat nähneet, kuinka sulkeutuneesta koirasta avautuu elämäniloinen, rohkea perheenjäsen heidän toiminnan seurauksena. He ovat oppineet näkemään, kuinka omalla toiminnallaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa heikompien aseman parantamiseksi. He ovat työskennelleet polttavan auringon alla ruokkien ja juottaen koiratarhan nälkäisiä. Itse asiassa olen ihan hyvä äiti kun olen saanut ohjata heitä tällä tiellä.


Ja sitä lisäluettavaa alla.








Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset