*

KatiHirsikangas

Nuori koiran hankkija, minulla on sinulle asiaa

Koirista luopuminen hyvin heppoisin perustein on pyörinyt viime päivinä kovasti mielessä. Näihin törmää jatkuvasti kun koiramaailmaa seuraa - varsinkin erinäisiä palstoja joissa koirille etsitään uutta kotia. Nuoria koiria päätyy kiertoon kun elämän tilanteet muuttuu ja tulee niitä kuuluisia pitovaikeuksia.  Vanhemmat, jo perheessä pidempään olleet koiratkin saavat lähdön kun esimerkiksi parisuhteet rikkoutuu eikä erotilanteessa kumpikaan koiraa haluakkaan. Samoin - koira saattaa saada lähdöt kun elämään tulee uusi ihmissuhde joka ei olekkaan innostunut koirasta.

Koira on oikeasti pitkä sitoumus. Miksi asiaa ei ymmärretä? Jos koira on hankittu pentuna niin miten voi olla että koiran ollessa 8 kk vanha elämäntilanne on muuttunut niin oleellisesti että koirasta pitää eroon päästä? Siis ymmärrän kyllä varsin hyvin jos jotain todella mullistavaa tapahtuu - mutta harvemminhan tästä on kyse. Usein nämä muutokset elämäntilanteessa ovat juuri näitä "muutinkin kerrostaloon, uusi vuokranantaja ei salli koiria/työaikani pidentyivät/pääsinkin opiskelemaan/aika ei riitäkkään/uusi puoliso ei pidä" ETC ETC! Ja oikeasti te jotka olette valmiita luopumaan koirastanne siksi että elämäänne purjehtii joku uusi ihminen joka ilmoittaa että "en pidä tuosta rakista - lopeta se" niin oikeasti - luuletteko tosiaan että uusi ihmissuhde ei vaadi teiltä jatkossakin kohtuuttomia tekoja vain siksi että haluaa sanella säännöt? Rakkaus ja parisuhteet on kompromissien kauppaa. Jos toista rakastaa ja haluaa aikaa toisen kanssa viettää - silloin ei pakoteta rakasta luopumaan jo olemassa olevista tärkeistä asioista.

No entäs nämä pitovaikeudet sitten? On otettu pentu ja oletettu että oppiihan se vaikka mitä vaikka ei opeteta. Eikä tajuta sitäkään että pennut ja nuoret koirat vaativat aika paljon kärsivällisyyttä. Eikä sitäkään ole mietitty mikä se oma osaamisen taso on koirien kanssa. No onhan se joo mageeta kun nuorella kundilla/kimmalla on se dogo agrentino - katu-uskottavuus ennen kaikkea! Mutta kun ei tiedetä mihin ryhdytään, ei osata, ei olekkaan rahaa kouluttajan apuun niin jopas ollaan taas pulassa ja pitovaikeudet iskee. Pitovaikeuksiin vedotaan jatkuvasti vaikka oikeasti kyseessä on omistajan oma saamattomuus, osaamattomuus ja viitseliäisyys koiran koulutuksessa. Eroahdistuksen takia koirista luovutaan, siinä missä remmiräyhäämisenkin, karkailun, sisälle kusemisen, haukkumisen…. Pitovaikeuksia? Ei todellakaan vaan sitoutumisen puutetta koiraan!

En ole pitovaikeus -
olen vasta nuori 
Oikeesti - minäkin välillä toivon ettei meillä tuota pentua olisi hankittu vaikka nelikymppinen olenkin. No en tosissaan mutta välillä on fiilis että kyllähän sitä ihminen voisi helpommallakin päästä. Meidän pentu on nyt noin 1v3kk ja on oppinut iloisen faktan että piha-aitauksen yli voi hypätä ja mennä omitoimiselle juoksulle esimerkiksi naapurin kukkapenkkiin tai terassille tutustumaan grillin antimiin - karkuun ei lähde mutta joskus se ruoho nyt vaan on sielä aidan takana vihreämpää. Olihan se hauskaa sen ekat pari kertaa kun todettiin että "oho, Musti hatkas taas aidan yli". Mutta siinä vaiheessa kun naapuri palautti pihastaan Mustin pari kertaa saman päivän aikana joutuu toteamaan että "aitamme on liian matala Mustille - rautakauppaan - korkeampi aita". Ei viihdyttävää enää vaan ongelma mikä pitää korjata. Onhan tämä nyt tavallaan pitovaikeus - mutta ei Mustia kotoaan heitetä. Ongelmaan puututaan koulutuksella ja korottamalla aitaa. Karkailun lisäksi Musti tykkää jyrsiä tuoleja. Ja kenkiä. Ja riehua. Nuoren koiran meininkejä joita ilmankin voisi elää - mutta ei pitovaikeuksia jonka takia koirasta luovutaan. Koiran kanssa eteen tulevat asiat ja ongelmat pitää olla selvillä ja pitää olla keinot jolla ne ratkaistaan. Nuoret koirat voi olla kaameita vaikka kuinka aktivoisit - ne on lapsukaisia jotka menee ja kokeilee, tuhoaa ja karkaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan.

Nuoret ihmiset erityisesti - te kaikki alle 25-vuotiaat jotka harkitsette koiran ottamista. Oletteko nyt ihan varmoja? On teissäkin hyviä omistajia jotka sitoutuu kuten myös meissä vanhuksissa niitä ketkä ei hyviä olekkaan. Kun te koiraa hankitte ja kasvattajalle tai rescuejärjestölle kerrotte kuinka olette sitoutuneita, osaavia ja taloudellisesti pystyviä takaamaan koiralle hyvän elämän jopa 15 vuotta eteenpäin - oletko oikeasti miettinyt asiaa käsi sydämellä? Nuorena ihmisenä on oikeasti vaikea ymmärtää mitä 15 vuotta elämässä eteenpäin tarkoittaa - tai edes viisi, tai yksi! Sekä se oma osaaminen. Nuoruuden huumassa ollaan kaikki voipia omasta osaamisesta - mutta kun se totuus iskee niin se iskee. Ei me vanhuksetkaan osata kaikkea, eikä mekään voida olla varmoja mitä elämän seuraavan nurkan takana luuraa. Nuorena se elämä kuitenkin on usein sitä että mennään ja tehdään, innostutaan asioista tänään ja huomenna toisesta, kokeillaan ja eletään. Mieti tarkkaan onko se koira oikeasti sopiva asia siihen elämäntilanteeseen jossa itsekin vielä opettelet elämään. Ehkä voisit vaikka toimia väliaikaishoitopaikkana koirille, lenkittäjänä yms ja hankkia oman vasta myöhemmin?



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Näinhän se on, että monet tuppaavat hankkimaan koiran tai kissan hetken mielijohteesta miettimättä, että se elää varmuudella 10 vuotta, luultavasti kauemminkin. Koiran/kissan hoitaminen vie kuitenkin aikaa ja rahaa. Kyllä todellakin pitäisi miettiä tarkkaan kannattaako sitouttua lemmikin hoitoon kymmeneksi vuodeksi tai kauemminkin. Moni ei valitettavasti tätä tee ja pian lemmikki jätetään oman onnensa nojaan.

Kyllä taas varmasti moni mökkiläinen hankkii seurakseen kesän ajaksi koiran tai kissan, joka hylätään kylmästi syksyn tullen.

Ja sitten on näitä taitamattomia ihmisiä, jotka hankkivat koiranpennun, eivätkä tajua, että se voi olla aikuisena iso ja hankala hoidettava.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tyttäreni perheellä on ollut kaksi rotweileria. Kumpaakin hankittaessa myyjä testasi ostajan. Hyvä niin, sillä ovat hyvin vaativia koiria. Niistä on otettava niskalenkki tai ne ottavat yliotteen. Näistä koirista tuli upeita ja miellyttäviä ystäviä meillekin. Pienten lasten seurassakin olivat kilttejä.

Meillä on kohta neljätoistavuotias kissa. Siitä en luopuisi. Se vietti neljä päivää mökillä, mutta pärjäsi hyvin, sillä olin jättänyt sille ruokaa ja se luotti, että palaamme. Ei antautunut naapurin hyväilyille. Odotti portailla, kun ajoimme pihaan ja tuli tervehtimään ja vaati paljon hyväilyjä.

Eniten pelkäsin sitä, miten kissa suhtautuu pieneen mäyräkoirapentuumme. Aluksi en niitä päästänyt lähekkäin. Nyt useamman kuukauden jälkeen ovat kavereita. Ovat saaneet tutustua rauhassa. Kissa näyttää koiralle missä on raja. Kissa tulee hyväilemään koiraa, ei koira kissaa ainakaan vielä. Olen onnellinen, että ovat kavereita. Kissa on herra talossa.

Kummitytölläni on gorgi. Se on hänen elämänsä keskipiste. Olen iloinen. Koira auttaa jaksamaan ja pitää elämään ja aktiivisuutta yllä. Vie ajatukset omasta itsestä ja omista huolista.

Jan Sundberg

Hienoa Kati, otit tärkeän asian esille.

Ei ole kovin harvinaista että 'mulle toi kaikki heti'-asenne muuttuu mainitsemissasi tilanteissa 'multa pois tää nyt heti'-asenteeksi.

Katu-uskottavuus, trendit tai muut hetkellisesti 'kivat jutut' eivät mahdu samaan yhtälöön koiran tai muun lemmikin hankinnan kanssa. Toisin kuin ennen, nykynuori saa halutessaan lähes rajattomasti tietoa ja ohjeita netistä siinä vaiheessa kun esim. koirakuume valtaa mielen. Sitä tietoa tulisi oikeasti ammentaa ja pohtia ennen hankintapäätöstä!

Median eri tuuteista pursuava, nuorempaa sukupolvea kosiskeleva ylettömän pinnallinen elämäntyyli luo helposti käsityksen siitä, ettei mihinkään tarvitse niin vahvasti sitoutua. Ei työpaikkoihin, ei ihmisiin, eikä koiriinkaan.

Se ei kuitenkaan tee koiran kaltaisesta rakastavasta ja lojaalista olennosta yhtään sen pinnallisempaa tosielämässä.

Kun kasvatamme ja opetamme koiriamme, koirat vastaavasti opettavat meitä kasvamaan ihmisinä. Koira tekee sen suurella ja vilpittömällä sydämellä. Ihmisen tulisi vähintäänkin pyrkiä samaan.

Käyttäjän mariaani40 kuva
Mari Korhonen

Olen huomannut, että "pitovaikeudet" alkavat helposti myös silloin, kun töiden tai koulun jälkeen ei voi piipahdella parille tai mennä shoppailemaan, vaan kellontarkasti on lähdettävä lenkittämään tassut ristissä olevaa koirakaveria.

Yllätyksenä tuntuu tulevan myös se, ettei koira olekaan välttämättä tervetullut kaikkialle, minne itse mielisi mennä. Ja yllätys, yllätys, pienikin yön yli kestävä reissu tarvitsee koiranhoitajan, eikä niitä halukkaita, tai luotettavia, olekaan välttämättä juuri saatavilla, kun oma menokenkä vipattaisi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

onni on:

- tuttu koirahoitola, johon saa rekkunsa lyhyelläkin varoitusajalla (tai dogsitter-välitys)
- maalle mennessä market, jonka alla on helteiden ruokaostosten ajaksi parkkihalli
- lenkkeilymaasto oven edestä
- työpaikka, johon voi ottaa rekkunsa silloin kun tietää päivän venyvän ylitöiksi
- huippuluokan eläinlääkäri
- kasvattajat ja kokeneet koiratuttavat, joilta alkuun kyseli neuvoja jos tuli tenkkapoo

ja moni muukin mieleen nyt juolahtamaton

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä tahtoisin kissan, mutta järki sanoo etteivät nykyiset resusrssit riitä. Asun asunnossa, josta kissa voisi karata autotielle, joten se jo rajoittaa.

Rahat riittäisivät ruokaan ja hiekkaan, mutta jo ensimmäinen eläinlääkärireissu kaataisi budjettini. Olen käytännössä nähnyt tilanteita, joissa kaikki kaatuu siihen elänlääkärireissuun, enkä ota sitä riskiä, että joutuisin jättämään eläimen heitteille.

Joten hellin jatkossakin muiden ihmisten lemmikkejä ja tyydyn haaveilemaan paremmista ajoista.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset