*

KatiHirsikangas

Eläinten pakonomainen keräily - vähän puhuttu ilmiö Suomessa

Lehdistössä oli tällä viikolla juttua naisesta joka on syytteessä eläinsuojelurikoksesta. Asiasta kertottiin esimerkiksi tässä jutussa joka sisältää melko ikävää kuvamateriaalia poliisin kamerasta. Koiria henkilöllä on pahimmillaan ollut jopa 60, lauma kissoja siihen päälle. Asianomaisen oma näkemys asiaan julkaistiin tänään täällä, jossa hän kirjoittaa tietojen olevan täysin virheellisiä, alkaen iästä. Nainen kertoo ettei hän suinkaan ole 69-vuotias kuten mediassa väitetään - vaan yli kuusikumppinen. Asianomaisen mukaan koirat ovat aivan normaaleja ja terveitä ja lukumäärä on tällä hetkellä 23. Kissojakin on, tosin niiden tarkkaa lukumäärää ei mainita. Koirien kerrotaan olevan havannankoiria, maltankoiria ja perhoskoiria. Melko pienikokoisia rotuja kaikki, seurakoiria. Siksi aloinkin kovasti ihmettelemään, miksi koirista vain kolme elää sisällä ja loput ulkoaitauksissa. Eihän nuo rodut todellakaan perinteisesti mitään ulkokoiria ole, oli kopit tai ei.

Joka tapauksessa, 23 koiraa on melkoinen määrä, onneksi vähemmän kuin entinen 60 - kissat siihen päälle. Suomessa tosin eläinsuojelulaki ei määritä kuinka monta koiraa ihminen saa omistaa, asumusten koko ei asiaan myöskään vaikuta. Periaatteessa vaikka 10 koiraa voi asua Helsingin keskustan city-yksiössä omistajansa kanssa ilman ettei siihen kukaan voi puuttua. Järkihän sen jo sanoo ettei homma ok ole jos näin on. Tässä on myös omasta mielestäni paikka johon eläinsuojelulaki uudistuessaan voisi linjausta tehdä. Kyllähän järkikin sanoo ettei tuollaisen eläinmäärän hoito ole enää mahdollista normi-ihmiseltä. Toki - eläinten säilyttäminen varmasti onnistuu - mutta voidaanko oikeasti sanoa että noinkin suuren koiramäärän, yli kymmenenkin, puhumattakaan yli kahdenkymmenen tai kuudenkymmenen, elämä on sellaista jossa koira saa toteuttaa elämäänsä koirana ja omistaja pystyy huolehtimaan sen kaikista tarpeista? Rahan kanssa varmasti tulee tiukkaa. Koirien ruokinta ei onnistu rahatta, eikä edes perusterveyden ylläpito; madotuksineen ja rokotuksineen. Tarvikkeisiin menee rahaa ja sairauden tai onnettomuuden sattuessa koira tarvitsee eläinlääkärin apua ja senhän kaikki tietää ettei niistä keikosta kovinkaan halvalla selviä. Vakuutukset toki auttaa asiaa mutta maksaahan nekin.

Tässä herääkin kysymys - miksi jotkut haalivat valtavia määriä eläimiä; missä kohtaa päästä häviää se järki että mopo karkaa eikä enää tajuta että nyt ollaan menty korkeelta ja kovaa yli? Jotain tarvettahan sillä paikataan että eläimiä otetaan lisää ja lisää. Aina mahtuu vielä yksi? Tarkoitan tässä nyt ihan peruskoiranomistajia joiden koirat eivät ole työkoiria tai kasvatustarkoituksessa olevia koiria - vaan ihan yksittäisiä ihmisiä joiden eläinmäärä paisuu ja paisuu. Useinhan se alkaa paisua sitten luonnollistakin tietä jossain vaiheessa kun steriloimattomat eläimet alkavat lisääntyä.

Eläinten pakonomaisesta keräilystä löytyy suomenkielistä materiaalia varsin vähän. Asiaa ei ole taidettu sen enempää meillä tutkia. Mediaan tosin aina välillä putkahtelee juttuja eläinsuojelutoimenpiteistä joissa on puututtu tilanteisiin missä eläimiä on ollut isoja määriä, huonokuntoisina. Kissa-mummo lienee tuttu käsite kaikille, vanha nainen hieman syrjäisemmällä seudulla elelee villiintyneiden kissojen kanssa. Ystävättärelläni on muutama kissa jotka on pentuina tälläisestä isosta populaatiosta eläinsuojelun toimesta otettu huostaan. USA:sta asiaan liittyvää materiaalia löytyy paljonkin, Animal Hoarding - sivusto on hyvä tietolähde jos asiaan haluaa perehtyä tarkemmin. Eläinten keräilijöillä näyttää olevan muutamia tunnusmerkkejä toiminnassaan - ainakin kyky olla huomaamatta että eläinten kunto on huono  oman näkemyksen ollessa että kaikki on hyvin ja normaalisti.

Ottamatta kantaa tässä linkkaamaani tapaukseen on kyseessä keräily ongelma tai ei, niin uskon vakaasti että asettamalla laissa rajoituksia eläinten määrään voitaisiin ehkäistä ainakin jotain ongelmia.  Rajojen vetäminen tuskin helppoa on mutta ei se mahdotontakaan ole. Tietenkään myöskään iso eläinmäärä ei automaattisesti tarkoita pakonomaista eläinten keräilyä missä eläinten hoito on retuperällä.
Ainakin isojen eläinmäärien omistajien täytyisi kuulua jonkin asteisen tehostetun eläinsuojeluvalvonnan piiriin jossa eläinten oloja ja omistajan kykyä huolehtia niistä pidettäisiin tarkasti silmällä ja epäkohtiin puututtaisiin heti. Varmasti ongelmaa voidaan yrittää ratkaista jo ennen sen syntymistä myös niin että eläinten sijoituksesta vastaavat eivät anna eläimiä ihmisille joille niitä jo ennestään on isot määrät. Valitettavan usein kuitenkin esimerkiksi juuri koirat jotka näihin valtaviin populaatioihin päätyy ovat syystä tai toisesta uutta kotia etsiviä koiria jotka hamstraaja haluaa "pelastaa". Hamstraajat tuskin myöskään ihan rehellisiä aina ovat kun uutta eläintä hankkivat - sillä on vaikeaa uskoa että kukaan antaisi koiraa henkilölle joka ilmoittaa omistavansa jo kolmekymmentä koiraa ja kissat päälle. Toivon todellakin että tämä ilmiö nousisi myös Suomessa enemmän esille, siitä puhuttaisiin ja siihen puututtaisiin. Valitettavasti tämäkin kun on ilmiö mitä meillä esiintyy - mutta mihin voitaisiin puuttua ennakoivastikin eläinsuojelulakien puitteissa.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset