*

KatiHirsikangas

Galgojen tilanteesta Espanjassa (Arturo)

Elin täysin tietämättömänä vinttikoirien karmeasta kohtelusta Espanjassa (ja muuallakin maailmassa) elämäni ensimmäiset vuosikymmenet. Siitäkin huolimatta että olen ollut asiasta täysin tietoinen jo useamman vuoden - välillä törmää kohtaloihin joiden edessä ei voi kun epäuskoisena pudistella päätään - eihän tämä voi olla totta.

Espanjassa galgojen - eli espanjanvinttikoirien - tilanne ja kohtelu ylittää usein mielikuvituksen rajat. Koiria käytetään pääasiassa metsästykseen ja kauden päätyttyä tammikuun lopussa koirat hävitetään kuin roskat. Galguerot - metsästäjät - hankkivat uudet koirat syksyllä kauden taas lähestyessä alkuaan. Galgojen kasvatusfarmeja löytyy eri puolilta Espanjaa jossa uusia pentuja tuotetaan maailmaan tapettujen tilalle. Galgon elinkaari on varsin lyhyt, muutamaa kautta pidempään harvoin metsästäjät koiriaan pitävät. Yksi syy on se että koira on arvoton työkalu, josta ei ole kuin haittaa metsästyskausien välissä. Toinen syy on se että koirat juoksutetaan loppuun metsästyskauden aikana. Suurin osa koirista jotka ihmeen kaupalla selviävät ja päätyvät koiria auttavien organisaatioiden haltuun ovat nuoria, 2-3 vuotiaita, sitä vanhemmat harvat hengissä selviävät ovat ilmeisesti olleet poikkeuksellisen kovia juoksijoita kun metsästäjät eivät ole aikaisemmin koirasta eroon hankkiutuneet. Narttukoirat onnistuvat selviämään vanhemmiksi jopa lähes 10-vuotiaiksi toisinaan- työnään synnyttää metsästäjille uusia galgopentuja. Hyljättyjen ja tapettujen koirien määrää vuositasolla on mahdoton määritellä tarkasti mutta arviot liikkuvat kymmenissä tuhansissa.

Galgon elämään Espanjassa kuuluu nälkä, jano, metsästäminen, suurissa laumoissa eläminen huonoissa tiloissa, pahoinpitely, hylkääminen ja lopulta - ehkä siunauksena - kuolema. Kuolema on usein kivulias ja hidas. Koiria myrkytetään, hirtetään, poltetaan, haudataan elävältä, hukutetaan, heitetään liikkuvista autoista tielle, köytetään puihin kiinni kitumaan tai vaan jätetään - joskus jopa kuono teipattuna kiinni ettei koira voi etsiä ruokaa tai juoda. Joskus galguerot toimittavat koiransa kunnallisille tappotarhoille tai yksityisten koiria auttavien tarhojen luo. Kunnalliselle tarhalle päätyneelläkin koiralla on mahdollisuus sillä useat yksityisesti toimivat turvatarhat noutavat galgoja turvaan. Apua vaille jää kuitenkin valtava määrä koiria sillä apua tarvitsevia on enemmän kuin auttajia.


Video kertoo tarinaa galgojen elämästä Espanjassa - en suosittele ihan heikkohermoisille. Jos päätät katsoa, suosittelen että vedät syvää henkeä ensin ja varaat jotain mihin voit niistää. Kuvamateriaali ei ole mukavaa katsottavaa, mutta totta.

Valistusta galgojen puolesta tienvarsitaululla Espanjassa
Miksi tämä sallitaan, miksi kukaan ei tee mitään? Tilanne on paranemassa, hiljalleen, mutta on silti edelleen hyvin huono. Enää ei kuitenkaan samassa mittakaavassa järjestetä peijaisia metsästyskauden päättyessä jossa yhtenä ohjelmanumerona on galgojen joukkohirttäjäiset. Galguerojen tavalla toimia on pitkät perinteet Espanjassa ja koirilla ei ole sielua tai arvoa - näin uskotaan. Metsästäjien toimintaa suojelee myös poliitikot ja viranomaiset sillä moni heistä itse metsästää myös. Espanjassa ihmiset ovat kuitenkin heräämässä ja monet galgot löytävät adoptiokodin myös kotimaastaan mitä ei vielä kymmenisen vuotta sitten tapahtunut juurikaan. Galgojen puolesta työskentelevät organisaatiot ovat tehneet kampanjointia ja valistustyötä ja jopa saaneet haastettua oikeuteen metsästäjiä - ja metsästäjät saaneet tuomioita koiriensa epäinhimillisestä kohtelusta. Galgo News on hyvä sivusto jonne on kerätty paljon tietoa galgojen tilanteesta yleensä sekä auttamistyöstä.


Arturo löydettäessä, kuvat BaasGalgo

Kuvan koira on meidän Arturo. Arturo löytyi yhdessä monen muun galgon kanssa Cordobasta tappotarhalta. Ei siis kunnalliselta vaan ihan jostain keskeltä-ei-mitään minne iso joukko galgoja oli jätetty oman onnensa nojaan hiljalleen kitumaan hengiltä. Arturon paino oli noin 17 kiloa tuolloin. Artun ja muut koirat haki turvaan Baasgalgo yhdistys. Yhdistys on hollantilaisen Sandra Baasin perustama ja he ovat toimineet Espanjassa vuosia auttaen galgoja. Sandra kertoi että hän ei ikinä uskonut että Arturo selviäisi. Koira oli äärimmäisen huonossa kunnossa eikä alkuun klinikalla annetut hoidot tepsineet eikä koiran kunto alkanut kohentua. Eläinlääkäri oli sanonut että odotetaan nyt vielä yhden yön yli ja jos koira ei ala toipumaan, on paras päästää Arturo sateenkaarisillalle. Aamulla Arttu oli ollut jalkeilla häntäänsä heiluttaen. Siitä alkoi toipuminen klinikalla ja kotihoidossa Espanjassa kunnes Arttu oli tarpeeksi vahva siirtymään tarhalle.






Arturo lensi meille syyskuussa 2011. Elämä Espanjassa ei ole jättänyt ruumiillisia eikä henkisiä arpia. Arturo on iloinen, ihmisiin ja maailmaan luottava sosiaalinen ja hauska koira. Arturo painaa nykyään 31 kiloa.

Galgoja voi auttaa monilla eri tavoin. Jos vinttikoirat rotuna kiinnostaa kannattaa harkita galgon adoptoimista. Ensin kannattaa kuitenkin perehtyä tarkemmin galgoihin sillä ihan jokaiselle tämä koira ei sovi. Galgo on rotuna alkukantainen ja hyvin metsästysviettinen joka tulee huomioda monessakin asiassa. Galgoja voi myös auttaa tukemalla järjestöjä jotka työskentelevät koirien auttamiseksi, tiedottamalla ihmisiä galgojen tilanteesta sekä painostamalla päättäjiä EU-tasolla puuttumaan asiaan.




Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset